Miksi metsänpohja näyttää hehkuvan sateen jälkeen

Kävele pimeänä yönä kosteaan metsään, sammuta valo ja odota. Aluksi ei näy mitään. Sitten kaatuneen rungon pinnalle alkaa hitaasti piirtyä pehmeä vihreä kajo, tai karikkeesta erottuu pienten lakkien rypäs kuin kourallinen pikkuruisia lamppuja.

Valoa ilman lämpöä

Hehkua kutsutaan bioluminesenssiksi. Monet sienet tuottavat sitä solujensa sisäisen kemiallisen reaktion avulla – samaan laajaan reaktioiden perheeseen kuuluu se, joka saa tulikärpäset välkkymään. Toisin kuin tulikärpäset, sienet eivät kuitenkaan välky. Niiden valo on tasaista ja heikkoa, ja se tulee usein yhtä lailla lahopuun läpi kulkevista hienoista rihmoista kuin itse sienistä.

Ihmiset ovat panneet sen merkille vuosisatojen ajan. Englanniksi sitä on pitkään kutsuttu nimellä foxfire, ”ketuntuli” – nimi sopii valolle, jonka huomaa aina vain silmäkulmastaan.

Sitä, miksi jotkin sienet hehkuvat, tutkitaan yhä. Yhden ajatuksen mukaan valo houkuttelee hyönteisiä, jotka auttavat levittämään itiöitä; toisen mukaan se on vain sienten kemian sivutuote. Toistaiseksi metsä pitää osan salaisuuksistaan.

Näin näet sen

Sade auttaa: hehku on yleensä helpompi huomata, kun puu ja maa ovat märkiä. Valitse yö, jolloin kuuta näkyy vähän tai ei lainkaan, pysy kaukana katuvaloista ja anna silmillesi runsaasti aikaa tottua pimeään – enemmän kuin ehkä luulet. Jos tarvitset valoa liikkumiseen, himmeä punainen valo on hellävaraisempi pimeänäölle.

Katso, mutta älä poimi. Hehkuvat sienet ovat osa hidasta työtä, jossa kaatunut puu muuttuu takaisin mullaksi, ja jotkin sienet ovat myrkyllisiä. Pysy polulla, mene liikkeelle alueen tuntevan ihmisen kanssa ja jätä kaikki sellaiseksi kuin sen löysit.

Sammuta sitten taskulamppu ja odota. Metsä on valoisampi kuin miltä se näyttää.